Maanrakennuksesta
on vihdoinkin siirrytty talon rakentamiseen. Pitkään epätoivoiselta näyttänyt
maapläntti on saanut muotonsa ja talo hakenut, toivottavasti, oikean paikkansa.
Ainakaan emme sitä enää siirtämään lähde. Anturamuottien asennus oli helppoa, kevyttä
ja nopeaa. Ainoa hankaluus oli juuri muottien keveys. Pieni vahinkopotku
siirsi koko linjaa ja paikka oli aseteltava uudestaan, mutta muita
vastoinkäymisiä ei ollut. Kiviä kun laittoi riittävästi vaan painoksi niin
sekin ongelma poistui.
Raudoittamisen
jälkeen valu pumpulla ja mieli oli jälleen kirkkaampi. Nyt on jotain pysyvää ja
näkyvää vihdoin saatu aikaan. Kauaa ei ollut aikaa ihailla saavutuksia kun oli
seiniä jo alettava laittaa pystyyn. Jälleen kokoaminen oli helppoa, nopeaa ja
kevyttä. Ensimmäisessä kerroksessa oli taas ongelmana harkon keveys mutta sekin
poistui nopeasti, kun sai alimman kerroksen lukittua seuraavaan kiinni. Loppu
olikin vain legopalikoiden ja väliin tulevien rautojen asennusta. Mitä suorempi
pohja sitä helpompi oli ylöspäin tulla. Anturassa oli pientä valitettavaa
korkeuseroa, joka hieman aiheutti päänraapimista mutta kaiken kaikkiaan
ongelmia ei ladontavaiheessa ollut.
Seinän
noustessa tasaisen varmasti kohti valukorkeutta alkoi itse valu hermostuttaa
enemmän. Seinän korkeus oli 3.3 metriä ja tarkoitus oli valaa koko ensimmäinen
kerros yhdellä valulla, noin 20 kuutiota. Seinä tuettiin pattingilla 1.5 metrin
välein molemmilta puolilta ja kiristettiin seinän läpi menevällä kierretangolla
toisiinsa kiinni. Edustaja suositus oli 3 metrin välein mutta ajattelimme ottaa
varman päälle. Valun alussa käytetty betoni ei ehkä ollut riittävän notkeaa
mistä johtuen ahtaissa paikoissa se ei oikein rautojen välistä päässyt valumaan
pohjaan asti vaan jäi raudoituksiin kiinni tukkien valureitin alaspäin.
Seuraavat kuormat olivat löysempää ja betoni löysi pääsääntöisesti tiensä sinne
minne pitikin. Aukkojen alituksen jäivät muutamissa paikoissa tyhjiksi koska
jäykempi betoni oli sen verran ehtinyt kuivua ettei notkea enää joka paikkaan
päässyt.
Pieni
katastrofikin ilmeni seinän pettämisen muodossa yhdestä kulmasta.
Alkukiroamisen jälkeen valua jatkettiin loppuun asti ja saimmekin muut seinät
täyteen. Onneksi harkkoa on helppo työstää ja pettänyt kohta paikattiin ja
valettiin seuraavana päivänä umpeen. Aukkojen alituksia varten jouduttiin
odottamaan vajaa viikko, jotta seinä olisi kunnolla kuivunut. Aukkojen tuet
poistettiin ja tyhjät kohdat täytettiin.
Ensimmäinen
todellinen koetinkivi oli ontelolaattojen saapuminen. Nyt koeponnistettiin
oikein kunnolla onko talo oikean mittainen ja sopivatko laatat paikoilleen.
Selitys tehtaan tekemästä mittavirheestä tuskin menisi läpi. Nosturin ja
kuljetuksen saaminen halutulle päivälle oli helppoa ja kaikki saapuivat
sovittuna aikana sovitulle paikalle. Helpotuksen huokaus oli suuri kun laatat
viimeistä myöten löysivät oikean paikkansa. Seuraavana työvaiheena on laattojen
saumojen raudoitus ja saumavalu, joiden jälkeen aletaankin sitten kasata
seuraavaa kerrosta. Saman aikaisesti alkaa kaivojen ja salaoja- sekä
pintavesiviemärien asennus, jotta kaivanto saataisiin täytettyä. Nyt kulku
työpaikalle joudutaan suorittamaan tikkailla ja kuten myös tavaroiden kanto
onnistuu ainoastaan tikkaita pitkin.
Kaiken
kaikkiaan projekti etenee ilman suurempia ongelmia. Itse tekeminen on vielä
voimakkaasti pääosassa mutta apuakin on käytetty. Varmasti apua tulen
käyttämään enemmän, koska työtahti on huomattavasti nopeampaa kun joku on
huolehtimissa tavaroiden ojentamisesta. Mielenkiintoa hohtavan valkoinen
styroksitalo on herättänyt alueen muissa rakentajissa ja kyselijöitä on käynyt
jutustelemassa. Kaikki ovat olleet positiivisella tavalla uteliaita ja kun ovat
ymmärtäneet, että harkko on pelkkä eriste ja valumuotti ja kantavana rakenteena
on 14 cm:n teräsbetoni ovat he yllättyneet kuinka helpoksi rakentaminen on
tehty.