Maanrakennuksesta on vihdoinkin siirrytty talon rakentamiseen. Pitkään epätoivoiselta näyttänyt maapläntti on saanut muotonsa ja talo hakenut, toivottavasti, oikean paikkansa. Ainakaan emme sitä enää siirtämään lähde. Anturamuottien asennus oli helppoa, kevyttä ja nopeaa. Ainoa hankaluus oli juuri muottien keveys. Pieni vahinkopotku siirsi koko linjaa ja paikka oli aseteltava uudestaan, mutta muita vastoinkäymisiä ei ollut. Kiviä kun laittoi riittävästi vaan painoksi niin sekin ongelma poistui.

  

 

Raudoittamisen jälkeen valu pumpulla ja mieli oli jälleen kirkkaampi. Nyt on jotain pysyvää ja näkyvää vihdoin saatu aikaan. Kauaa ei ollut aikaa ihailla saavutuksia kun oli seiniä jo alettava laittaa pystyyn. Jälleen kokoaminen oli helppoa, nopeaa ja kevyttä. Ensimmäisessä kerroksessa oli taas ongelmana harkon keveys mutta sekin poistui nopeasti, kun sai alimman kerroksen lukittua seuraavaan kiinni. Loppu olikin vain legopalikoiden ja väliin tulevien rautojen asennusta. Mitä suorempi pohja sitä helpompi oli ylöspäin tulla. Anturassa oli pientä valitettavaa korkeuseroa, joka hieman aiheutti päänraapimista mutta kaiken kaikkiaan ongelmia ei ladontavaiheessa ollut.

 

     

Seinän noustessa tasaisen varmasti kohti valukorkeutta alkoi itse valu hermostuttaa enemmän. Seinän korkeus oli 3.3 metriä ja tarkoitus oli valaa koko ensimmäinen kerros yhdellä valulla, noin 20 kuutiota. Seinä tuettiin pattingilla 1.5 metrin välein molemmilta puolilta ja kiristettiin seinän läpi menevällä kierretangolla toisiinsa kiinni. Edustaja suositus oli 3 metrin välein mutta ajattelimme ottaa varman päälle. Valun alussa käytetty betoni ei ehkä ollut riittävän notkeaa mistä johtuen ahtaissa paikoissa se ei oikein rautojen välistä päässyt valumaan pohjaan asti vaan jäi raudoituksiin kiinni tukkien valureitin alaspäin. Seuraavat kuormat olivat löysempää ja betoni löysi pääsääntöisesti tiensä sinne minne pitikin. Aukkojen alituksen jäivät muutamissa paikoissa tyhjiksi koska jäykempi betoni oli sen verran ehtinyt kuivua ettei notkea enää joka paikkaan päässyt.

 

Pieni katastrofikin ilmeni seinän pettämisen muodossa yhdestä kulmasta. Alkukiroamisen jälkeen valua jatkettiin loppuun asti ja saimmekin muut seinät täyteen. Onneksi harkkoa on helppo työstää ja pettänyt kohta paikattiin ja valettiin seuraavana päivänä umpeen. Aukkojen alituksia varten jouduttiin odottamaan vajaa viikko, jotta seinä olisi kunnolla kuivunut. Aukkojen tuet poistettiin ja tyhjät kohdat täytettiin.

 

Ensimmäinen todellinen koetinkivi oli ontelolaattojen saapuminen. Nyt koeponnistettiin oikein kunnolla onko talo oikean mittainen ja sopivatko laatat paikoilleen. Selitys tehtaan tekemästä mittavirheestä tuskin menisi läpi. Nosturin ja kuljetuksen saaminen halutulle päivälle oli helppoa ja kaikki saapuivat sovittuna aikana sovitulle paikalle. Helpotuksen huokaus oli suuri kun laatat viimeistä myöten löysivät oikean paikkansa. Seuraavana työvaiheena on laattojen saumojen raudoitus ja saumavalu, joiden jälkeen aletaankin sitten kasata seuraavaa kerrosta. Saman aikaisesti alkaa kaivojen ja salaoja- sekä pintavesiviemärien asennus, jotta kaivanto saataisiin täytettyä. Nyt kulku työpaikalle joudutaan suorittamaan tikkailla ja kuten myös tavaroiden kanto onnistuu ainoastaan tikkaita pitkin.

 

Kaiken kaikkiaan projekti etenee ilman suurempia ongelmia. Itse tekeminen on vielä voimakkaasti pääosassa mutta apuakin on käytetty. Varmasti apua tulen käyttämään enemmän, koska työtahti on huomattavasti nopeampaa kun joku on huolehtimissa tavaroiden ojentamisesta. Mielenkiintoa hohtavan valkoinen styroksitalo on herättänyt alueen muissa rakentajissa ja kyselijöitä on käynyt jutustelemassa. Kaikki ovat olleet positiivisella tavalla uteliaita ja kun ovat ymmärtäneet, että harkko on pelkkä eriste ja valumuotti ja kantavana rakenteena on 14 cm:n teräsbetoni ovat he yllättyneet kuinka helpoksi rakentaminen on tehty.